Annanland

Katsoin van Goghin taivasta ja aloin kuunnella musiikkia

Ollako vai eikö olla taiteilija

Uunituore albumi Annanland on jotain aivan uudenlaista Désirée Saarelalle. Vaikka albumi on suomenruotsalaisen singer-songwriterin ja kansanlaulajan yhdeksäs, hän ei koskaan aikaisemmin ole luonut musiikkia ammentaen kuvataiteilijoista ja heidän ajatuksistaan – eikä hän koskaan ole kutsunut itseään taiteilijaksi.

– Kaikki alkoi Vincent van Goghista, olen aina pitänyt hänen maalauksistaan. Sitten aloin kuulla musiikkia niissä, erityisesti tavassa jolla hän maalaa taivaan ja pellot.

Seuraavaksi käsittämättömän monipuolinen Tove Jansson ilmestyi kuvan. Saarela sai mahdollisuuden vierailla hänen ateljeessaan ja soittaa siellä.

– Ja jollain tavalla, kiitos Tove Janssonin, uskaltauduin kutsumaan itseäni taiteilijaksi. Minun piti etsiä ymmärrystä muissa taiteilijoissa, jotta voisin vapauttaa itseni ja sillä lailla yrittää saada aikaiseksi jotain universaalia. Taistelen todella, jotta saisin tehdä tätä – kyllä nykymaailmassa musiikin luominen pitää olla mahdollista myös muille kuin Taylor Swiftille.

Sointeja Wienistä

Itävalta nousi levyprosessissa tärkeään rooliin. Viime vuosina Désirée Saarela on käynyt useita kertoja maassa eri yhteyksissä, ja osa lauluista on kirjoitettu Wienissä, itävaltalaisten taiteilijoiden Gustav Klimtin ja Egon Schielen innoittamina.

Glatt & Verkehrt -festivaalin kautta Saarela sai kutsun residenssitaiteilijaksi koillis-Itävallan Kremsiin, ja siellä syntyi idea osittain kirjoittaa lauluja kahdella kielellä, ruotsiksi ja englanniksi. Kun Saarela aikoinaan ryhtyi tekemään musiikkia hänen laulukielensä oli englanti, mutta viime vuosina hän on pitänyt tiukasti kiinni ruotsista työkielenä. Mutta yhtäkkiä lauluja alkoikin syntyä kahdella kielellä, välillä laulukieli vaihtuu kesken fraasin.

– Ensin ajattelin, että tämä on aivan crazyä, en voi tehdä mitään tällaista. Mutta toisaalta se on vapauttavaa. Monen kielen osaaminen on minun efektilaatikkoni.

Luo oma Toinen maasi (Annanland)

”Kaikki on mahdollista”, Désirée Saarela on kirjoittanut työhuoneensa seinään kotona Pedersöressä, Pohjanmaalla. Levyprosessin aikana hän antoi myös tatuoida saman tunnuslauseen oikean ranteensa ympärille.

– Elämme kovia aikoja. Mutta jollain tavalla jokaisen pitäisi silti pystyä luomaan oman Annanlandinsa, Toisen maansa. Miten minä voisin vielä kehittyä? Onko minulla unelmia, jotka haluaisin saavuttaa? Kaipaus johonkin, joka vie meitä eteenpäin, sitä Annanland minulle tarkoittaa.

Peilautuen muiden taiteilijoiden ajatteluun Désirée Saarela on itsekin rohkaistunut kutsumaan itseään taiteilijaksi, ensimmäistä kertaa. 

– Ruotsinkielinen sana taiteilijalle, konstnär, tuntuu hyvin kompleksilta. Muusikkona olet ennemmin muusikko tai artisti, ei välttämättä taiteilija. Englannin sana artist puolestaan merkitsee tätä kaikkea, genrestä riippumatta.

Annanland saa myös visuaalisen asun jännittävän yhteistyön kautta – ruotsalainen taiteilija ja screen artisti Malin Skinnar on luonut digitaalisia gobeliineja / animoituja backdropeja kaikkia lauluja varten, Désirée Saarelan live-esiintymisiä ajatellen. Levynkansista vastaa ranskalainen taiteilija Chloé Kelly Miller, johon Saarela sai yhteyden Kremsin taiteilijaresidenssin tuttavan kautta. Tätä kautta Ultima Thule -laulun sanat yllättäen päätyivät Millerin taidenäyttelyyn Carrousel du Louvreen viime kesänä.

Isoäidin talossa

Kaikki laulut ovat tuoreita tavaraa, mikään ei ollut pöytälaatikossa ennestään odottamassa.

– Annanland-laulu on vanhin, sen kirjoitin tammi-helmikuussa 2023. Ja viimeiset laulut, Schiele ja Klimt, kirjoitin helmi-maaliskuussa 2024. Maaliskuussa 2024 äänitettiin jo. 

Samaan aikaan kuin albumintekoprosessi on vienyt Saarelaa Keskieurooppaan juuret ovat hänelle hyvin tärkeitä. Albumi on nauhoitettu neljän intensiivisen päivän ajan Saarelan isoäidin talossa Lapväärtissä. Levyllä on tällä kertaa vain hän itse kitaroineen, ei muita muusikkoja. Annanland-laulussa voi kuulla seinäkellon tikittävän isoäidin keittiössä. Pari muutakin äänimaisemaa on mukana, muun muassa Wienin Café Korb.

– Sieltä saa maailman parasta apfelstrudelia! Äänimaisema lukuun ottamatta kaikki on äänitetty kokonaisissa, suorissa otoissa. Ei leikkauksia missään.
– Isoäidin talossa äänittäminen oli minulle symbolisesti todella tärkeää. Se on paikka, jossa olen oleskellut koko elämäni ajan, vaikka olen muuten muuttanut todella paljon. Samaan aikaan kun hakeutuu ulospäin ja etsii uusia asioita pitää myös palata taaksepäin, saadakseen otteen ihmisestä, joka olet aina ollut.

Teksti: Tove Djupsjöbacka 

Booklet